20. huhti, 2022

Vierakynä: Eija Kiviranta! Jäätävän kiehtovat jäätiköt – prologi Entrepreneurs Expedition Greenland

Tein ensimmäinen talvivaellukseni tunturissa vuonna 2008. Kebnekaisella oli uskomattoman upeaa – rakastuin välittömästi turkoosilta tuikkivaan lumeen, puuttoman maiseman avaruuteen, ja jopa talvella teltassa yöpymiseen – se tunne, kun olet kokonaan avaran luonnon ympäröimänä, oli huikea. Olisin voinut loputtomasti tuijottaa teltan ympärille lumikuutioista rakentamaani tuulimuuria, josta tuikki turkoosia sinistä valoa. Kauempana välkkyi samaa hohtoa siintäviä jäätiköitä, jotka todella vetivät puoleensa. Silloin mukana ei ollut köysiä tai jäärautoja, joten pääsin ihailemaan niitä vain hieman kauempaa. Unelma päästä lähemmäs jäätiköitä jäi elämään.

Kun sitten näin hakuilmoituksen Grönlannin yrittäjien retkikuntaan olin aivan innoissani. Tämä olisi upeampaa mitä olin edes kuvitellut: päästä perusleiriin elämään ihan lähelle jäätikköä, ihailemaan jäätiköiden upeutta, tutkimaan ja kokemaan ympäristöä.

Retkikuntamme teemana on ilmastonmuutos, vastuullisuus ja yrittäjyys, jotka ovat kaikki jo tuttuja teemoja itselle työelämästäkin, mutta huomasin etten jäätiköistä ja niiden sulamiseen liittyvistä ongelmista oikein tiedä paljoakaan. Haluan ymmärtää teemaa paremmin ja pohtia voisimmeko samalla myös vaikuttaa jotenkin jäätiköiden sulamiseen liittyvissä ongelmissa? Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon myös jäätiköiden sulamisen yhteydessä. Moni saattaa miettiä, miksi pitää lentää katsomaan jäätiköiden sulamista. Eikö lentäminen ole ristiriidassa ilmastonmuutoksen hidastamisen tavoitteiden kanssa? Jokainen tietenkin tekee omat valintansa matkustamisen ja vastuullisuuden suhteen, mutta tämä on kuitenkin hyvä ja pohdittava kysymys, johon haluan tuoda muutamia näkökulmia. Näkemykset eivät koske ainoastaan retkikunnan matkan tai jäätiköiden sulamista, vaan myös yleistä pohtimista miten omakohtaiset kokemukset voivat olla isossakin roolissa erilaisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisuissa.

Miten siis paikan päällä käyminen ja omien kokemusten saaminen voisi auttaa?

Muutokset vaativat päätä, jalkoja ja sydäntä. Pään eli mielen avulla voidaan havainnoida ja tiedostaa tilannetta, löytää uudenlaista ajattelua, joka antaa kipinän, laajempaa ymmärrystä ja päätöksen lähteä tekemään asialle jotain. Jalat taas symbolisoivat toimintaa, sitä että tekee asialle jotakin. Kaiken tämän keskellä on moottori eli sydän, se energia, joka herättää koneiston käyntiin ja jaksaa pitää toimintaa yllä. Jokaista tarvitaan ja uskon että me kaikki voimme auttaa eri rooleissa omalla tavallamme, juuri itselle tärkeissä asioissa.

Vaikeasti hahmotettavat asiat, kuten jäätiköiden sulaminen ja ilmastonmuutos jäävät useimmiten kauaksi omasta arjesta. Jäätiköt eivät useimmille meistä ole tärkeiksi miellettyjä, emme oikein sisäistä niiden merkitystä ja ne jäävät arjen muiden kiireiden alle vaikkapa vain pikaisena kuvana yksinäisestä jääkarhusta jäälautalla.  Oli haaste mikä tahansa, omakohtaisen kokemuksen saaminen vaikuttaa meihin merkittävästi. Vasta kokeminen konkretisoi haasteen ja alamme haluta tehdä muutoksen eteen jotain – saamme kipinän ja sydämemme energia herää.

Itselleni ensimmäinen tällainen oivallus jäätiköistä sattui kesällä 2010 Norjan matkalla. Kävelimme Briksdalenin jäätikön reunalle. Kävelyreitti jäätikölle oli 2,5 km pituinen ja matkan varrella oli kylttejä, jotka osoittivat mihin asti jäätikkö oli eri vuosina ylettynyt. Alussa vuosimerkit olivat tiheässä, sitten etäisyys alkoi kasvamaan. Vuosien 1988–1996 välillä eli 8 vuoden aikana jäätikön reuna oli vetäytynyt noin 400 metriä ja 1999 – 2005 välillä 6 vuoden vetäytyminen oli ollut 336 metriä. Oli hätkähdyttävää havaita konkreettisesti, kuinka valtava muutos oli tällöin tapahtunut. Lopulta pääsimme perille, jäätikön reuna oli korkealla rinteessä eikä sinne saanut kiivetä. Pääsin silti ensimmäistä kertaa kokeilemaan jäärautoja ja kiipeämään muutaman metrin korkuisen pudonneen jäälohkareen päälle. Kokemus jäätiköiden vauhdikkaasta sulamisesta jätti tärkeän muiston ja teki vaikutuksen.

Konkreettista auttamista ja vaikuttamista voi tapahtua monin eri tavoin, sekä omassa arjessa pienin teoin – pienistä teoista muodostuu iso virta – että laajemminkin.

Mukana retkikunnassa on muun muassa retkeilyn, matkailun, taiteen, yrittäjyyden, innovaatioiden, yritysvastuun ja yhteiskehittämisen asiantuntijoita. Me jokainen olemme tietenkin tärkeitä sanansaattajia omissa piireissämme. Matka avaa meille uudenlaisia näkökulmia ilmastonmuutokseen ja jäätiköiden sulamiseen, ja siitä viestiminen usein eri keinoin tuo asiaa lähemmäksi monen arkea. Henkilökohtaiset tarinat ovat voimakas keino saada kosketus teemaan ja herättävät kipinän lähteä tutkimaan asiaa tarkemmin.

Jäätiköiden sulamiseen tarvitaan myös innovaatioita – nykyisen tiedon perusteella näyttäisi, ettei sulamisen estäminen enää kokonaan onnistu. Vaikka kyse olisikin pitkän aikavälin syklisestä muutoksesta niin ainakin juuri nyt jäätiköt sulavat, mikä tulee vaikuttamaan meidän kaikkien arkeen. Luin mielenkiintoisen havainnollistuksen tanskalaistutkijoilta viime kesän lämpöaaltoon liittyen. Heidän mukaansa maailman jäätiköiden yhden päivän sulamisvedet olisivat riittäneet peittämään koko Floridan osavaltion viiden sentin vesipatjan alle.

Vaikkemme voisi sulamista estää niin sen vaikutusten vähentämisen ja niihin sopeutumisen eteen on tehtävissä paljonkin. Tutkimus on tärkeää, mutta muutosta tehdään käytännössä myös yrittäjyyden kautta. Yrittäjien retkikunnan kokemukset voivat myös toimia innovaatioiden lähteenä ja luoda erilaista konkreettista toimintaa.

Mahdollisuuksia siis voi olla monia ja nähtäväksi jää miten lopulta voimme auttaa tässä, tuleeko meistä vaikkapa jäätäviä ice-influencereita tai ice-innovaattoreita.  Jonkun kipinän ja oivalluksia tämä varmasti sytyttää meissä jokaisessa. Ainakin tästä tulee ainutlaatuinen kokemus ja itselleni juuri se matka, jonka valitsen hyvällä omalla tunnolla omaksi ilmastosynnikseni vuonna 2022.

Eija

PS. Oma kipinäni heräsi jo. Haluan ymmärtää jäätiköitä ja niiden sulamista paremmin.  Tiesitkö muuten, että elämme jääkaudella ja että Grönlanti on 2,565,000,000,000,000 tonnin ’jääpala’, jonka korkein kohta ylettyy n 3,7 km korkeuteen? Jos koko Grönlannin jäätikkö sulaisi, nostaisi se maailman merten pintaa kahdeksan metriä. Palaan näihin seuraavassa blogissani.

Eija Kiviranta on pitkän linjan johtaja, yrittäjä, innovaattori, digitalisaation mahdollistaja ja Entrepreneurs Expedition 2022 retkikunnan jäsen. Hän on edistänyt vastuullista liiketoimintaa sekä suuren IT-alan yrityksen innovaatio- ja yritysvastuujohtajana että yritystensä Dream Pilots Oy:n ja Work Pilots Oy:n kanssa. Kuva: Briksdalenin jäätiköllä 2010